perjantai 29. elokuuta 2014

Kadonnutta persikkaa etsimässä

Kun olin lapsi, persikat olivat suuria ja keltaisia kuin täysikuu. Elokuussa niitä ostettiin torilta kappaleittain. Ne olivat pehmeitä, makeita ja täyteläisiä. Aivan toista kuin ne Prisman tai K-marketin tarjouspersikat, joita voisi ensin käyttää pesäpalloina ja jotka sitten yksi kerrallaan murheellisin mielin heitetään homehtuneina kompostiin.

Olen usein ajatellut, että tämä on yksi niistä muistoista, jotka aika on kullannut. Kun tuoreet hedelmät ylipäätään olivat harvinaisempia, niin kai ne maistuivatkin paremmilta?

Muistot ovat kuitenkin todellisia. Prishtinan torilta saa ostaa täsmälleen samanlaisia kreikkalaisia persikoita kuin ne, jotka kummittelevat muistoissani.

Mihin persikan makuiset persikat ovat Suomesta kadonneet?