Homoparit ja Suvivirsi

Mitä yhteistä on sukupuolineutraalilla avioliitolla ja Suvivirrellä? Ei oikeastaan mitään. Sen sijaan näistä käydyssä keskustelussa on yllättävä yhteinen piirre.

Sukupuolineutraalin avioliittolain (huh mikä termihirviö) vastustajat ovat viimeisenä keinonaan tarrautuneet jankuttamaan adoptio-oikeudesta. Suurin piirtein samat tahot ovat saaneet aikaan sen, että uskonnon asema kouluopetuksessa on keskittynyt kinaamiseen Suvivirren laulamisesta kevätjuhlissa. Hämäystä ja harhautusta kumpikin.

Sumutusoperaatioilla saadaan tehokkaasti huomio pois olennaisesta. Sekä avioliittolaissa että uskonnottomassa kouluopetuksessa on kysymys perustavista ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta.

Pitäisi olla selvää, ettei kenenkään tule joutua tilanteeseen, jossa hänen on pakko ilmoittaa julkisesti uskonnollinen vakaumuksensa tai sukupuolinen suuntautumisensa. Vasten tahtoaan. Kun rastittaa lomakkeeseen siviilisäädykseen "rekisteröidyssä parisuhteessa", se on sama kuin kirjoittaisi suurin ja selvin kirjaimin "HOMO". Samalla tavalla on koulussa nyt mahdollista saada vapautus uskonnollisista tilaisuuksista. Samalla tavalla silloinkin murrosikäinen nuori käytännössä kirjoittaa otsaansa "EN KUULU KIRKKOON". Monet ovat ihan ylpeästi homoja, ja koululaisena taisin itsekin vähän elvistellä kirkosta eroamisellani. Mutta.

Sukupuolineutraalin avioliittolain suurin merkitys on juuri se, että kenenkään ei tarvitse pelätä joutuvansa syrjityksi siviilisäätynsä vuoksi.

Periaatteessa minusta koko siviilisäädyn idea on tarpeeton muinaisjäänne, mutta se on toinen  juttu, kuten suvivirsikeskustelukin, josta varmaankin saamme nauttia taas ensi keväänä.

Sillä välin voimme ihmetellä, miksi jotkut niin sinnikkäästi vihaavat perusihmisoikeuksia.

Sateenkaaresta ja typeryydestä

Inhimillinen typeryys on sitä, että aiheutetaan muille vahinkoa itse siitä hyötymättä.

Typeryydellä ei ole yhteyttä muihin ominaisuuksiin kuten älykkyyteen, vaan sen määrä tuntuu olevan vakio kaikkialla. Erityisen näkyväksi typeryys tulee sellaisissa paikoissa kuin parlamentit, valtioneuvostot ja kaupunginvaltuustot.

Tänään typeryys osoitti kaiken läpäisevän voimansa eduskunnan lakiasiainvaliokunnassa, jonka "moraalinen enemmistö" hylkäsi tasa-arvoisen avioliittolain.

Sateenkaaren juovista on erityisesti vihreitä arvosteltu siitä, että pidämme suurta meteliä asiasta, joka ihmiskunnan ongelmien kannalta on marginaalinen. Minunkin mielestäni meillä toki on suurempiakin ongelmia kuin erilaisten parisuhteiden laillistaminen – eihän Suomessa sentään enää ole rikollista rakastaa toisin kuin Vanhassa testamentissa säädetään. Arvostelu tähtää kuitenkin väärään maaliin. Suurimmat syylliset tähän mekkalaan ovat nämä oinoset, jotka henkeen ja vereen haluavat vastustaa avioliittoinstituution päivittämistä nykyaikaan.

Kaltaiseni tavallisen kaappiheteron on vaikea ymmärtää sitä kiihkoa ja kiinnostusta, jota kristillis-vanhoilliset piirit tuntevat seksuaalisia marginaaleja kohtaan. Mahdotonta minun on käsittää, miksi tasavertaisten oikeuksien tunnustaminen on heistä niin pelottavaa.

Taistelu typeryyttä vastaan jatkuu.

Vinkkiä ei lopeteta

Sote-lautakunta päättänee sanoa irti kaksi sopimusta, jotka koskevat suonensisäisten huumeiden käyttäjien terveyspalveluja. Ensimmäiset huolestuneet reaktiot on jo kuultu: aikooko Helsinki tosiaan lopettaan Vinkin ja muutenkin heikentää heikko-osaisimpien palveluja?

Lyhyesti: ei aio. Näiden erityisryhmien palvelut jatkuvat. Nykyiset sopimukset vain on sanottava irti, jotta palvelut voidaan avata myös muiden kuin nykyisten Diakonissalaitoksen ja A-klinikkasäätiön haettaviksi.

Minusta tämä on voittopuolisesti hyvä asia. Entinen sosiaalivirasto ehti saada kyseenalaista mainetta hankinnoista, jotka toivat mieleen enemmänkin hyvä veli -verkoston kuin läpinäkyvän ja avoimen toiminnan. Kun vanhat sopimukset nyt puretaan ja palvelut kilpailutetaan uudelleen, voidaan varmistua päätösten reiluudesta ja läpinäkyvyydestä. Kaupungin taloustilanteessa en pidä kovin pahana sitäkään, jos kilpailutus laskee hieman kustannuksia. Tiettävästi jokunen muukin palveluntuottaja on jo osoittanut kiinnostuksensa.

Diakonissalaitoksen tai A-klinikkasäätiön palvelun laatua ei kukaan kyseenalaista. En itse asiassa yllättyisi ollenkaan, vaikka ne osoittautuisivat edelleen kilpailukykyisimmiksi hakijoiksi. Lykkyä tykö.