perjantai 29. maaliskuuta 2013

Toiveuusinta: Viisi syytä vastustaa kesäaikaa

1. Kesäaika on tyhmä.

Jos aamuisin joutuu muutenkin heräämään liian aikaisin, on vielä tyhmempää herätä tuntia aikaisemmin. Etenkin teinien vuorokausirytmi on luonnostaan sellainen, että sekä herääminen että nukkumaan meneminen siirtyvät myöhemmäksi.

2. Aamulla on kylmä

Kevätaamut ovat kylmiä, vaikka päivällä sitten olisikin lämmintä. Kesäaikaan siirtyminen tarkoittaa, että jokainen aamuinen pyörämatka ajetaan tuntia aikaisemmin kuin jos eläisimme normaaliajassa. Kylmässä ei ole hauska polkea, varsinkaan jos tietää että vaivaisen tunnin kuluttua olisi jo siedettävää. Entä mitä pyöräilijä sitten lämpimän iltapäivän kotimatkalla tekee kaikilla niillä vaatteilla, joita tarvittiin aamulla? Kesäajan vuoksi moni työmatkapyöräilijä joutuu kuljettamaan kolmea vaatekertaa: yksi aamua, toinen iltapäivää varten ja kolmas työvaatteiksi.

3. Linturetkillä on meluisaa

Tavallaan on tietysti kätevää, kun varhaisen aamun linturetkille ei tarvitse lähteä niin aikaisin. Tuntuu eri asialta lähteä liikkeelle viideltä kuin neljältä. Poissa ovat kuitenkin hiljaiset linturetkiaamut. Kun linnut toukokuussa heräilevät päivään, ovat ensimmäiset työmatkalaisetkin jo autoineen liikkeellä. Siellä missä ennen oli rikkumaton luonnon rauha, on nyt moottoriväylien tasainen taustahurina.

4. Syksyllä on pimeää ja kylmää

Kesäaika jatkuu pitkälle lokakuuhun. Aamut käyvät silloin jo pimeiksi. Yhdessä syksyn viileyden kanssa se tarkoittaa taas kiusaa työmatkapyöräilijöille. Tuntia myöhemmin ei enää tarvitsisi ajovaloa, ja mahdollisia jäätyneitä lätäköitäkin näkisi varoa. Käytännössä kesäaika voi lyhentää työmatkapyöräilykautta kuukaudella.

5. Se vain on niin tyhmä idea

Kesäajan perusajatus on ”daylight saving”, siis että iltaan saadaan lisää valoisia tunteja, joiden ansiosta keinovalaistusta tarvitaan vähemmän. Suomessa valoa on kuitenkin kesäaikaan enemmänkin kuin tarpeeksi. Kesäajasta ei kuulemma voi luopua, koska etelämpänä Euroopassa kuitenkin on käytössä kesäaika. Aikaero kuulemma kasvaisi ilman kesäaikaa niin suureksi, että bisnesyhteydet vaikeutuisivat. En ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, miksi koko kansakunnan elämää vaikeutetaan vain sen vuoksi, että ulkomaankaupan kanssa tekemisissä oleva pieni porukka voisi tehdä mukavaan aikaan töitä. Yksinkertaisempaahan olisi, että ne harvat ja valitut soittaisivat puhelunsa vähän myöhemmin. Ylipäätään työelämä on muuttunut niin, että tehtävät ovat muuttuneet yhä enemmän 7/24-tyyppisiksi – jolloin konttorityöajoilla ei ole senkään vertaa merkitystä.

Kun hyödyt ovat olemattomat ja haitat ilmeiset, niin miksi ihmeessä me aina vain kiltisti roikumme kesäajassa?
Jälkihuomautus: Voit nyt allekirjoittaa kansalaisaloitteen kesäajasta luopumisesta:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3

torstai 21. maaliskuuta 2013

Asukastoiminnan kohtalonhetket


Helsingin sosiaali- ja terveysviraston vuosibudjetti on piripintaan 2 miljardia euroa. Kaikella rahalla ei tuoteta omia palveluja, vaan iso osa palveluista hankitaan joko erilaisin ostopalveluin tai järjestöjen toimintaa tukemalla. Tämän viikon tiistaina lautakunnan päätettävänä oli reilun neljän miljoonan paketti järjestöjen toiminta-avustuksia.

Pyynnöstäni asia jätettiin pöydälle, vaikka voinkin hyvin kuvitella monessa yhdistyksessä jo odotettavan rahoja tämän vuoden toimintaan. Pyysin lisäaikaa, koska esitetyssä avustusluettelossa oli pari pahaa ongelmaa.

Ensimmäinen pulma on se, että Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin avustusta ehdotetaan leikattavaksi viimevuotisesta 62 000 eurosta 50 000 euroon. Tämä leikkaus tarkoittaisi, että perinteikäs MLL:n lastenhoitoapu jouduttaisiin lopettamaan kokonaan. Tätä kärvistelen siitäkin syystä, että vanhan sosiaaliviraston toiminnan kalkkiviivoilla sosiaalijohtajan virkamiespäätöksellä myönnettiin Helsinki Missiolle neljäksi vuodeksi 50 000 euron avustus täsmälleen samanlaiseen toimintaan maahanmuuttajaäitien parissa, jota MLL on jo aikaisemmin vetänyt. Nyt siis MLL saisi kaikkeen toimintaansa saman verran kuin kilpaileva järjestö yhteen toimintamuotoon ilman, että uusi tai vanha lautakunta olisi saanut lausua mielipidettään. Ei vetele.

Tässä oli kysymys 12 000 eurosta. Toisen, pahemman pulman hintalappu on noin 100 000 euroa. Vuoteen 2012 verrattuna on esityksessä leikattu järjestelmällisesti kaikkien asukastalojen toiminta-avustuksia yhteensä sadallatuhannella. On aivan selvää, että tämä leikkaus tarkoittaa vapaaehtoisen asukastoiminnan alasajoa – vastoin kaikkia hienoja ja kauniita linjauksia demokratian kehittämisestä.

Asukastalojen toimintaa on vaikea lokeroida. Onko se sosiaalityötä, harrastustoimintaa, kulttuurityötä vai mitä?  Oikein tiukasti tulkiten se ei ehkä ole aivan sosiaalitoimen ytimessä. Ehkä demokratiapilotin myötä löytyisi asukastaloille isäntä, jonka suojissa niiden toiminnan jatkuvuus voitaisiin paremmin turvata. Nyt onkin oikea hetki pysähtyä lopettamaan vanha rahoitusmalli, jossa jokaisen kaupunginosan toimijat joutuvat joka vuosi anomaan uudelleen rahoituksen toiminnalle, joka jo moneen kertaan on osoittanut toimivuutensa.

Nyt on kiire. On kohtuutonta rangaista asukastaloja siitä, että niitä ei osata sijoittaa byrokratian lokeroihin. Sosiaali- ja terveysviraston 2,1 miljardiin verrattuna tuo puuttuva 100 000 ei ole mahdoton järjestää. Jos sen hintainen poliittinen tahto nyt löytyy, on vielä reilusti aikaa miettiä ensi vuodeksi kestävämpi ratkaisu.