sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Uusia aseita lumisotaan?

Lumi puhuttaa. Lumi myös tulee Helsingille kalliiksi ja vaikeuttaa kaupunkilaisten elämää. Kolme peräkkäistä lumitalvea ovat muistuttaneet meitä siitä, että ilmastonmuutoksesta huolimatta – tai kenties juuri sen vuoksi – lumi on yhä osa pohjoisen talvea.

Toistuvien lumikaaosten syyksi ei riitä se, että lunta tulee paljon. On tullut ennenkin. Kaupunkirakenne on varmasti muuttunut niin, että lumikasoista on enemmän haittaa kuin ennen. Liikenne on ihan varmasti lisääntynyt ja tullut samalla herkemmäksi kaikille häiriöille. Kaupungin ”lumisotaorganisaatio” tekee epäilemättä kaikkensa, jotta lumi pysyisi kurissa. Jotain selvästi täytyisi silti tehdä toisin.

Mieleen tulee kaksi ratkaisua, jotka eivät maksaisi paljon. Ensiksi: Onko kaiken katujen hoidon oltava saman työnjohdon alla? Entäpä jos meillä olisikin erikseen pääteiden raskas kalusto ja pienemmät ja kevyemmät koneet sivukaduille? Jos pienempien teiden kalusto olisi alueellisesti johdettua ja selvästi erillään joukkoliikenneväylien kunnossapidosta, se saataisiin nopeasti liikkeelle, eikä asukkaiden tarvitsisi pelätä joutuvansa lumen saartamiksi.

Toiseksi: Meillä on kansalaisissa ja järjestössä käyttämättömiä voimavaroja, joita voisi hyödyntää. Asukasyhdistykset, urheiluseurat ja muut kotikylänsä tuntevat yhteisöt voisivat osaltaan huolehtia katujen kunnosta, jos ne saisivat kaupungilta avustusta. Kaupunkilaisten hyvinvointi- ja terveyspalvelut eivät riittäisi ilman järjestöjen tekemää työtä, jota kaupunki avustaa vuosittain usealla miljoonalla eurolla. Järjestöille myöntävät tukea myös mm. opetus- ja liikuntalautakunta. Yhtä perusteltua olisi tukea sellaista kaupunkilaisten omaehtoista toimintaa, jolla pidetään yhteinen kaupunkitila siistinä ja kulkukelpoisena.

Nämä kaksi toisiaan tukevaa ratkaisua mahdollistaisivat myös esimerkiksi puistojen nykyistä paremman hoidon kesäisin. Mallia kannattaisi aluksi kokeilla joissakin kaupunginosissa ja ottaa vähitellen käyttöön koko kaupungissa, jos tulokset ovat niin hyviä kuin uskon niiden olevan.

Ei kommentteja: