lauantai 25. helmikuuta 2012

Lähiluonnon puolustaminen ei ole nimbyilyä

Kirjoitin tästä jo pari blogia sitten, kun asia vielä oli vireillä. Palaan aiheeseen nyt, kun kaavamuutos raukesi. Ihan syytön en ole siihen, että kaupunginhallituksen enemmistö ei langennut pitämään lähimetsikön suojelemista nimbyilynä.

Helsingin tärkeimmät vesireitit Keravan- ja Vantaanjoki yhtyvät vähän Tuomarinkylän pohjoispuolella. Jokien länsipuoli on pysynyt viljelysmaisemana, mutta itäpuoli on aikojen mittaan rakennettu varsin viihtyisäksi pientaloalueeksi. Rakentamisen kääntöpuoli on, että täältä, kuten muualtakin Koillis-Helsingistä, vapaat virkistysalueet ja luonnontilaista jollakin tavalla muistuttavat metsät ovat käyneet vähiin.

Juuri tässä jokien yhtymäkohdassa on yksi jokivarren viimeisistä metsiköistä. Vaikka heti vastarannalla on vilkasliikenteisiä teitä, on se saanut säilyä rauhallisena turvapaikkana niin majoja rakentaville pikkupojille kuin päiväuniaan viettäville pöllöille. Tähän metsikköön kaavoittajat iskivät nyt kyntensä. Viheraluetta pienentämällä haluttiin sada tilaa kahdelle uudelle pientalotontille. Virkistysalueesta olisi käytännössä jäänyt jäljelle vain kaistale puita pyörätien vierelle.

Vihreiden aloitteesta kaavamuutos lopulta kuitenkin hylättiin kaupunginhallituksessa. Pöllöt saavat pitää huhuilu- ja päiväunipuunsa. Olemme iloisia ja ylpeitä tästä päätöksestä, joka tunnustaa pientenkin viheralueiden merkityksen esikaupunkialueilla.

Rakentamista perusteltiin Helsingin huutavalla tonttien tarpeella. Juuri tällaisia pientalotontteja tarvittaisiin kipeästi lisää. Viimeisten kaupunkimetsien kaataminen on kuitenkin huono ratkaisu. Pelkästään Helsingin koillisissa kaupunginosissa on runsaasti sellaisia vajaasti rakennettuja tontteja ja vähäarvoisia pusikoita, jotka soveltuisivat hyvin täydennysrakentamiseen. Näiden kohteiden etsimistä tulisikin tehostaa. Unohtaa ei kuitenkaan saa jäljellä olevien lähimetsien kartoittamista ja asianmukaista hoitamista niin, että luonto- ja virkistysarvot otetaan tasapuolisesti huomioon.

Alkavalla viikolla kaupunkisuunnittelulautakunnassa on esitys Kaarelan jääkiekkohallista. Jälleen yksi lähimetsikkö on uhattuna, mutta katsotaan nyt miten tällä kertaa käy.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Pitää myös muistaa, että eri selvitysten mukaan vesistöt ovat myös erityisen tärkeitä ekologisia käytäviä rantavyöhykkeineen.

Hannu Tuominen kirjoitti...

Kiitos. Tämänkin toin kyllä esille, kun asiasta keskusteltiin. Jokivarsien luonto tulee vahvasti esille, kun tarkastellaan Helsinki-puistoa. Saati sitten, kun joskus saadaan Keskus- ja Helsinki-puistoille kansallisen kauopunkipuiston status.