sunnuntai 22. elokuuta 2010

Perusopetuksen tuntijako, luovuus ja teoreettisuus

Perusopetuksen tuntijakoa ollaan uudistamassa, yllättävän pian edellisen uuden tuntijaon jälkeen. Kun viimeksi vähennetiin valinnaisuutta ja lisättiin yhteisten oppiaineitten osuutta, on nyt koulujärjestelmän luontaisen heiluriliikkeen mukaisesti vuorossa valinnaisuuden lisääminen. Erityisesti Lankisen mallissa sanotaan haluttavan vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa.

Vihreässä langassa haastateltu luokanopettaja toteaa, että "lapset väsyvät, kun koulu on niin teoriapainotteinen. Oppilaat nauttivat, kun voivat ottaa rennommin taideaineiden tunnilla". Näihin kahteen lauseeseen sisältyy minun ymmärrykseni mukaan isoja, pahoja ja valitettavan yleisesti hyväksyttyjä väärinkäsityksiä.

Toimin 80- ja 90-lukujen taitteessa matemaattisten aineiden opettajakouluttajana. Meillä oli silloin yksi missio ylitse muiden: matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen työtavat oli saatava muuttumaan monipuolisemmiksi. En ole koskaan täysin ymmärtänyt, mitä suuri yleisö tarkoittaa puhuessaan näiden aineiden "teoreettisuudesta". Ainakin meidän pyrkimyksenämme oli, että kaikilla vuosiluokilla oppilaat saisivat pelkän pänttäämisen lisäksi myös tehdä käsillään, puhua, liikkua ja piirtää niin matematiikkaa kuin luonnontiedeaineitakin. Olen harjoittelukoulussa ollut läsnä lukuisilla "teoreettisen" matematiikan tunneilla, joilla oppilaat ovat nauttineet ja ottaneet rennosti. Ovat he siinä sivussa myös oppineet, havaintojeni mukaan jopa syvällisesti.

Edustamieni fakta-aineiden "tylsä teoreettisuus" ei ole peräisin aineiden sisällöstä, vaan tavasta opettaa niitä. Jos vaikkapa matematiikkaa on aikaa opettaa niin, etteivät aineen sisällöt hengitä niskaan, voidaan työskentely rakentaa niin luovaksi ja rennoksi kuin halutaan. Toisaalta myös kuvataide tai musiikki voivat monelle oppilaalle olla tylsiä ja piinallisia.

Minusta näyttää, että tuntijakoesityksen valmistelijat ovat yhä vielä saman mekaanisen oppimiskäsityksen ja tiukan ainejakoisen opetuksen vankeja, joka on luonnehtinut heidän omaa opintietään. Eikö vihdoin voisi olla aika laatia myös tuntijaot modernin oppimisnäkemyksen mukaisesti?