torstai 9. lokakuuta 2008

Tarvitaanko Helsingissä peltoja?


Takavuosien ylipormestari Raimo Ilaskivi lennätettiin helikopterilla Helsingin ylle, ja näkemästään hän totesi että täällähän on paljon peltoja, joille voi rakentaa. Näidenkin kunnallisvaalien alla on kuultu samanlaisia mieleipiteenmölähdyksiä - pellot kuulemma ovat turhia ja joutavat jonnekin kauemmas, maalle varmaankin, niin kuin Nurmijärvelle.





Minä ja Mansikki olemme vakaasti sitä mieltä, että Helsingin perinnemaisemaan kuuluvat myös pellot. Haltialan ja Tuomarinkylän kartanomaisemat katoaisivat ilman laajoja peltoja, joita katsellessa voi muistella että vielä pari vuosikymmentä sitten Helsingin kaupunki oli Suomen suurin maanviljelijä. Viikin pellot lypsykarjoineen puskuroivat Vanhankaupunginlahden linnustonsuojelualuetta, joka on kansallisesti erittäin arvokas. Jos nuo pellot rakennettaisiin, olisi myös rantakosteikkojen luontoarvo vakavasti uhattuna. Samoin Mätäjoen, tuon Länsi-Helsingin Tonavan, arvokkaat rantatiheiköt vaativat peltoja vierelleen.

Nyt minä sorrun paasaamaan hyötynäkökulmasta. Meille Mansikin kanssa tärkeintä on kuitenkin tunnelma, rauha ja hiljaisuus. Lintukiikareiden kanssa Viikin pelloilla tai muuten vain Haltialan lehmien, hevosten ja lampaiden stressitöntä elämää katsellessa kiire katoaa. Hiljaisuus vain tuntuu olevan arvo, jota on vaikea puolustaa, koska sille ei voi laskea rahallista arvoa tai tuotto-odotuksia.

Muu, sanoo Mansikki. Olen samaa mieltä. Tervetuloa kansamme pellolle hiljentymään.

Ei kommentteja: