lauantai 28. kesäkuuta 2008

Puutarhan hoitamisesta

Mikäänhän ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Aina parempi, jos muistaa ettei sekään lopulta ole niin kovin tärkeää.

Vuodet eivät ole veljeksiä. Kas siinä tämän blogin toinen kulunut sanonta. Puutarhaa hoitaessa se saa konkreettisen merkityksen. Se kasvi, joka tuotti viime vuonna satoa ihan käsittämättömästi, kituu nyt penkissään suostumatta kasvamaan. Sitten taas jokin toinen veijari yllättää juuri kun olit alkanut uskoa ettei se suostu palstallasi viihtymään.

Alkkesän viileissä sadesäissä kärvistellessä on ollut vaikea uskoa minkään haluavan kasvaa. Perunat, sipulit ja valkosipulit kuitenkin kasvavat ihan silmissä, eivätkä pavutkaan taida tänäkään vuonna pettää.

Keväällä ei aina ole pelkästään hauskaa kääntää talikolla savista maata ja noukkia siitä valvatinjuuria. Harva asia kuitenkin tuntuu niin konkreettisen palkitsevalta kuin se ensimmäinen kesäinen päivä, jolloin saa poimia itse kasvattamaansa satoa.

Ryvässipulit olivat tänään vielä hiukan pieniä, mutta ah, niin maukkaita.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Koivusaari ja asunnottomat

Koivusaari tuhotaan. Päihteiden käyttäjien tukiasunnot uhkaavat lastemme turvallisuutta. Näin käy, sikäli kuin mielipidekirjoittajia on uskominen.

Sekä Koivusaaren rakentamisen vastustajilla että asuntoloiden pelkääjillä on hyviä argumentteja ja epäämättömän oikeutetut motiivit. Kansalaisdemokratiaan kuuluu, että asukkaita pitää kuulla heitä koskettavissa asioissa - eikä pelkkä kuuleminen riitä, vaan suunnitelmia on oltava valmis myös muuttamaan. Yleensä minkä hyvänsä kaupunginosan asukkaat ovat parhaat asiantuntijat kertomaa, mihin ainakaan ei kannata sijoittaa päihdeongelmaisten asuntoja tai mikä seudun metsiköistä on ihmisille ja eläimille tärkeä. Miksi nyt kuitenkin olen hieman takajaloillani, ja miksi niputan nämä kaksi asiaa?

Sekä Koivusaaren että asunnottomien kohdalla mielestäni yleisö reagoi sivuseikkaan. Kun "me päättäjät" olemme lehdistön kautta tuoneet hankkeet julkisuuteen, on yleisön reaktio kohdistunut niihin. Isompi ongelma on kuitenkin samalla ohitettu kokonaan - siitä huolimatta, että esitetyt hankkeet voisivat parantaa tilannetta nykyisestä.

On erittäin ymmärrettävää, että naapurusto hermostuu saadessaan kuulla, että kadun toiselle puolelle aiotaan asuttaa epämiellyttäviksi ja vaarallisiksikin miellettyä porukkaa. Tukiasuntoihin sijoitetut päihteiden käyttäjät ovat kuitenkin jo jollain lailla hoitotoimien ja kontrollin piirissä, samalla kun moninkertainen määrä alkoholisteja, narkkareita ja väkivaltarikollisia huitelee ties missä. Eivätkö nämä vapaat kadun ja puistojen sankarit sitten pelotakaan?

Koivusaari-kirjoittelusta voi muualla asuva saada mielikuvan, että nyt tuhotaan lauttasaarelaisten viimeiset vihreät lenkkipolut. Katsotaanpa kuitenkin karttaa, jollei sitten suorastaan uskaltauduta maastoon: se osa Koivusaaresta, joka ei ole veneilyn huoltorakennusten peitossa, on jo nyt liikenteen valtaama. Ei sitä ole metro syönyt, vaan Länsiväylä, jonka melu ja pöly on jo pilannut koko saaren - kenties lukuunottamatta suojeltua eteläkärkeä, jota ei kukaan ole esittänytkään rakennettavaksi. Onko siis täysin hyväksyttävää uhrata autoliikenteelle se valtava maa-ala, jonka Länsiväylä vie ei vain Koivusaaresta, vaan myös Lauttasaaresta? Vainko metroasema ja sen yhteyteen rakennettava uusi "Länsiportti" nyt tuhoaakin Lauttasaaren luontoa? En ymmärrä. Vihreät ovat esittäneet Länsiväylän muuttamista moottoritiestä kaupunkimaiseksi bulevardiksi Koivusaaresta lähtien, samoin kuin Katajaharjun tieleikkauksen kattamista. Kumpikin ratkaisu lisäisi oleellisesti Lauttasaaren länsi- ja pohjoisosien viihtyisyyttä - mutta eivätpä ole toistaiseksi kelvanneet muille ryhmille.

Katsotaan vaalien jälkeen uudestaan.