maanantai 11. helmikuuta 2008

Jyrkivihreitä

Kyllä sitä nyt sitten ollaan, niin.

Tuskin ehti Kokoomus Jyrki Kataisen suulla ilmoittautumaan vihreäksi, kun demarit riensivät kertomaan ettei vihreitä enää tarvita, demarit (eerovihreät? erkkivihreät?) ovat kuulemma ottaneet vihreät teemat niin hyvin haltuunsa.

Taitaa olla vaalit tulossa.

Oma poliittinen muistini yltää muinaiselle 70-luvulle - siis sinne kekkosten, sorsien ja karjalaisten aikaan, jolloin moni asia oli vielä enemmän toisin kuin aina uskallamme muistaakaan. Huvittavan tuttua silti on meidän oman jyrkivihreämme teksti, kun hän ketään erikseen nimeämättä hutkii "vouhottajien" suuntaan. Sillä niinhän meitä intomielisiä nuoria luonnonsuojelijoita silloinkin nimiteltiin, ja samoilta kok-dem-suunnilta: "vouhottajia".

Vihreät ovat melkoisen kirjava kokoelma poliittisesti aktiivisia kansalaisia. Luulen, että yksi asia meitä kuitenkin yhdistää: emme ole väsyneet siihen, mitä jyrkivihreät kutsuvat vouhottamiseksi, mutta mitä minä kutsun ympäristöomaksitunnoksi. Poliittinen väri on saattanut matkan varrella vaihtua muillakin nykyisillä vihreillä kuin minulla, mutta ympäristökysymyksissä meidän ei ole tarvinnut kääntää takkia.

Tietenkin iloitsen siitä, jos Kokoomus tai SDP ihan oikeasti ja täydestä sydämestään tulevat mukaan toteuttamaan sitä politiikkaa, jonka puolesta Vihreät ovat aina työskennelleet. Tervetuloa vähentämään Suomen hiilidioksidipäästöjä, tervetuloa rakentamaan Helsinkiä, jossa lapset voivat leikkiä pihoilla ja puistoissa ilman pelkoa auton alle jäämisestä. Vanhoja syntejä on silloin turha kaivella.

Jotenkin vain tuntuu, että näiden jyrkivihreiden väri osoittautuu kasvomaaliksi, jonka kunnallisvaalien jälkeiset syyssateet huuhtovat pois. Vai olisiko kuitenkin niin, että joitakin vihreitä pilkkuja on vaikea enää pestä iholta? Olisiko vihreys levinnyt kuitenkin jo niin laajalle tavallisen kansan keskuuteen?

maanantai 4. helmikuuta 2008

Syöntikypsää

Löysin marketista iloisen yllätyksen: laatikkokaupalla reilun kaupan luomumangoja Perusta. Ihan lähiluomua ne eivät taida olla, mutta maukkaita. Iloa aiheutti myös varsin reilu hinta. Ostin siis tarjouksesta ison pussillisen hedelmiä muutamalle seuraavalle aamiaiselle. Hiukan jäin ihmettelemään sitä, että kauppias ei ollut katsonut tärkeäksi mainostaa sen paremmin reiluutta kuin luomuuttakaan.

Katseeni pysähtyi myös tuotteisiin, joita mainostettiin "syöntikypsiksi". Mangoa ja papaijaa, mutta tuplahintaan siihen tarjouskasaan verrattuna. Ajattelin että voi varjele, nyt ne ovat konstin keksineet. Mutta hetkinen - jos noita hedelmiä erikseen mainostetaan syötäväksi kelpaavian, niin eikö silloin epäsuorasti sanota, että ne toiset hedelmät ovat kelvottomia? Meille siis myydään halvalla tuotteita, joista kauppa itsekin tietää etteivät ne ole sitä mitä pitäisi, ja sitten esitellään samojen tuotteiden kunnollinen versio, josta pitää maksaa tuplahinta?

Loistava liikeidea. Laajennetaan sitä: Ajokuntoinen polkupyörä - maksaa tuplat, mutta ei hajoa heti alkuunsa. Takuuvarma laajakaistayhteys - maksa tuplahinta, niin todella saat kaikki ne palvelut, joiden luulit kuuluvan perusliittymään.

Sokerina pohjalla: äänestyskypsä poliitikko, joka on ihan oikeasti kaiken sen takana, mitä vaaliohjelmassa seisoo. Harmi vain, että meillä korruptoitumattomimmassa Suomessa poliitikot eivät ole myytävänä. Ehkä tästä kuitenkin olisi vientituotteeksi jollekin konsulttifirmalle?